Tarina koiran ja nimen takana

Ja minullehan ei koskaan tule shelttiä!

...ne kuuluisat viimeiset sanat...

Jo silloin kun muutin tänne Kuopioon opiskelemaan päätin, että valmistumisen jälkeen hankin seuraavan koirani. Päätökseen ottaa koira vasta valmistumisen jälkeen oli mielestäni paras, koska 1) se motivoi opiskelemaan ja valmistumaan 2) taloudellinen tilanne olisi varmasti parempi ja 3) Yoyolla olisi silloin ikää noin kuusi vuotta, joten uusi koira olisi fiksua ottaa sen rinnalle kasvamaan ja opettelemaan elämää. Joulukuussa 2011 valmistuin Muotoilijaksi ja pennun valinta prosessi oli jo laitettu aluilleen.
Ensimmäinen suuri kysymys oli minkä rotuisen koiran haluaisin - millaisia ominaisuuksia haluaisin koiraltani. Ja näin perusteellahan sen piti olla ehdottomasti terrieri! Joo o.. Aloinkin etsiskelemään sopivaa terrieri ja päädyinkin walesinterrieriin noin vuosi sitten, mutta monestakin syystä se ei sitten kuitenkaan ollut se oikea minulle. Terriereiden metsästys siteen jatkui, kunnes......

....syksyllä 2011 aloin kouluttamaan KKI (=kunnossa kaiken ikää/ketteräksi koiran kanssa) -ryhmää Hukka Putkella.

...tai noh jos palataan ihan juurille niin kaikki alkoi jo varmaan yli kolme vuotta sitten. Tapasin ensimmäistä kertaa Hipun - pienen ja pippurisen shelttitytön. Hipun kiehtova luonne ja ulkonäkö valtasi hiljalleen sydämeni ja kohta olin tämän pienen koiran lumoissa. Huoh!

...Mutta palataan syksyyn. KKI-ryhmän ohella treenasin Yoyon kanssa samassa ryhmässä kuin Hippu. Lumouduin treeneissä yhä enemmän tuosta pienestä sheltistä ja sen räkäposkella -asenteesta! KKI-ryhmässä treenasi minun ohjauksessa samalla asenteella varustettu shelttityttö - Hipun puolisisko. Kerta kerralta tämä vähän isompi shelttiyttö valloitti sydämeni kaikella rämäpäisyydellään.
Noh, sitten. Erään kerran kun hieroin Hippua tuli puheeksi, että Hipun emälle suunnitellaan pentuja ja jostain kumman syystä innostuin asiasta ja vannoin soittavani kasvattajalle heti huomenna (koska oli myöhäinen ilta!). En tainnut soittaa heti seuraavana päivänä, mutta sitä seuraavana ja yhdistelmä kuullosti erittäin lupaavalta.

Aikaa kului ja olin jo lähes varma, että jotain oli mennyt vikaan ja pentuja ei edes syntyisi, mutta kuinkas sitten kävikään. 4.2 syntyi kolme pientä shelttiä - kaksi triki narttua ja yksi merle uros. Siittä lähtien pentujen kehitystä on seurattu innolla ja joka lauantai odotan innolla uusia kuvia pennuista.

Eilen 11.3 pääsin vihdoin tapaamaan kasvattajan ja pennut ihan livenä. Pennuilla oli ikää tällöin 5 viikkoa. Kasvattajan kanssa oli jo ollut sähköpostin kautta puhe, että tyttö1 olisi se minun tyttö ja siltä se näytti kuvien kautta. Ja kun näin pennut olin siittä aivan varma! Tyttö oli hurmaava ja tomera rakkauspakkaus <3  Nyt odotellaan vielä kolme viikkoa, kunnes saadaan tyttö kotiin.... Odotus on mennyt jo nyt niin nopeasti,  uskon että tällä ketaa odottavan aika ei tule olemaan kovin pitkä.

Noh pennulla on tässä vuoden sisällä ollut monen monta ns. työnimeä ja nyt oli aika valita mikä tytölle nimeksi. Hipun omistajan kanssa on puhuttu pennusta lähes alusta asit Pikku Kakkosena (eli Hippu Kakkosena) ja taisin jossain vaiheessa luvatakin että siitä tulee Pikku Kakkonen.
Pikku kakkosta on aika vaikea huudella tuolla pitkin katuja ja onhan se kutsumanimenä aivan liian pitkä. Se piti lyhentää jollain tavalla. Pikku? Pikkis? Ei oikeen kuullosta hyvältä eihän? Aika persoonaton. Noh sitten se välähti. Yksi työnimistä oli ollut Pica, mutta koska se tarkoittaa eräänlaista syömishäriötä ei pennulle voi antaa niin enteilevää nimeä. Noh se on siis Pika! Lyhyesti ja yksin kertaisesti.

Pikku Kakkonen eli Pika <3
Josta sai kuvia ainoastaan kun se nukkui ja on se vaan niin Hipun näköinen <3