Kasvua!

Viimeisestä päivityksestä on jo jonkin aikaa ja tämä johtuu täysin siittä, ettei elämääni tällä hetkellä mahdu kuin työt ja tytöt. Tänään on ensimmäinen oikea vapaapäivä pitkästä aikaa (sunnuntait mulla on vapaita, mutta niitä ei näihin oikeisiin vapaisiin lasketa) ja tuleva lauantaikin on oleva vapaapäivä. Sen jälkeen saankin taas paahtaa 6 päivästä työviikkoa kolme seuraavaa viikkoa. Huoh!



Pika aikuistuu tällä hetkellä aika hurjaa vauhtia ja tässä listaa aikuistumisen merkeistä.
1)  Neidin tukka alkaa jo olla hyvin vaihtunut aikuistukaksi, mutta sen pituutta saadaan vielä kasvatella. Tukan vaihtumisen huomaa mm siittä, että punkit ovat tulleet riesaksemme. Tänäänkin niitä on saanut poistaa jo kaksi.... Huoh... Toisaalta turkki ei takkuunnu niin helposti kun vauvatukka.
2) Neiti on alkanut lenkeillä merkkailla Yoyon pissejä ja vähän muutenkin. Ehkä uskallan kirjoittaa tämänkin... Neiti alkaa olla sisäsiisti! Enpä edes muista koska meillä ois ollut pissoja tai kakkoja lattioilla, mutta nyt niitä tehdään sitten kesken kadun ylitystä :)
3) Hampaat on yhtä lukuun ottamatta vaihtunut
4) Pikasta "lasten" kanssa leikkiminen on tyhmää. Se leikkii vain aikuisten kanssa kunnolla. Tavattiin Cavaa tuossa jokunen aika sitten ja Pika ei todellakaan leikkinyt samalla tavalla kuin ennen. Noh kunhan neiti aikuistuu vähän lisää niin leikkiminen varmaan taas maistuu. Tässä kuitenkin vähän kuvia tyttöjen tapaamisesta ja samalla Pikan näyte miten pieni koira hyppii (eli Pika on tuo päällimmäinen sheltti noissa kasoissa :D).

Agilityn osalta ollaan siinä pisteessä, että harjoitellaan putkea. Tai noh putken neiti taitaa oikein mallikkaasti. Putken avulla harjoitellaan tällä hetkellä etenemistä ja muutama hassu valssikin ollaan saatu aikaan. Lisäksi treenataan kotona korin kiertämistä ja yhdet treenit ollaan tehty kiertämistä siivekkeen kanssa. Käytännössä kuitenkin meidän aksa on todella lapsen kengissä ja hyvä näin! Pitkään mietin olisinko ilmoittanut Pikan kohta alkavaan alueelliseen valmennukseen, joka olisi suunnattu juurikin Pikan ikäisille koirille, MUTTA! Pidän pääni ja periaatteeni. Pika saa olla pentu ja sen ei tarvii vielä piiitkäään aikaan tietää mistään saksalaisista tai jaakotuksista tuon taivaallista. Katsotaan sitten kun neiti tuosta kypsyy ja kasvaa lisää.
Usean henkilön kanssa olenkin keskustellut Pikan agiliitaamisesta ja yleisesti pentuagilitystä. Pennun tulee olla pentu ja sitä Pika ehdottomasti saa olla. Se on päässyt kentän laidalle ja kentällekin koko pienen ikänsä, mutta siellä ei oikeasti vielä tehdä juuri muuta kuin pidetään hömppä hauskaa. Katsotaan sitten puolenvuoden päästä missä sitten mennään kun ikää alkaa olla se vuosi.

Tokoakin (tai noh "tokoa" = tollo ohjaaja kouluttaa omiaan) ollaan aloiteltu nyt vähän enemmän tosissaan. Pika on jo jonkun aikaa osannut istua ja mennä maahan, joten nyt olemme opetelleen sivulle tuoloa. Me ollaan jopa käyty ihan oikeissa treeneissä ja tullaan jatkossakin käymään. Rakas ystäväni toimii treeneissä päälle päsmärinä ja ohjeistajana, joten eiköhän me jotain opita.

Sitten suurin paniikin aiheuttaja. Pikan eka näyttely on neljän päivän päästä! NELJÄN! Hui. Viime viikolla Pika kävi pesulla ihan ammattilaisella (tästä huomaa mun paniikin - toki mä osaisin itse pestä ja föönata oman koirani, mutta..) ja rakkaan ystäväni luona trimmissä. Sheltin trimmaaminen tuli itselleni aikoinaan ihan puskista ja oli kyllä suuuri yllätys. Remmissä kulkemista ja seisomista ollaan treenattu jonkin verran, mutta ei ehkä niin paljon kun olisi tarvinnut.
Äsken kuljin paniikissa kaupungissa etsimässä vaatteita näyttelyyn. Mitä pitäisi pukea. Ei: löysää, tummaa, rentoa - ei sitä mitä minä tykkään normaalisti käyttää. Näyttelyn tuomari on vieläpä brittiläinen, joten vaatteiden pitäisi olla aika siistit. Noh paniikki! Ei mun vaatekaapista löytynyt mitään alaosaa, joka sopisi ko. tapahtumaan, kun en farkkuja todellakaan tahdo tänne laittaa. Onneksi löysin mielestäni tapahtumaan sopivan Espritin hameen, jonka pystyn toivottavasti yhdistämään johonkin jo minulta löytyvään paitaan ilman suurempaa dramatiikkaa ja kengätkin voisi ehkä löytyä.
Kohta olisi tarkoitus lähteä tositoimiin eli mätsäriin opettelemaan vielä oikeassa tilanteessa kehä käyttäytymistä. Katsotaan kuinka meidän käy! Mun on pakko laittaa tuo uusi hame päälle, jotta näen miten se toimii tosi tilanteessa ja voiko sillä ylipäätään mennä kehään. Siitä raporttia varmasti seuraavaksi.


JÄNNITTÄÄ!!!!!