Matkamme alkoi perjantaina, jolloin suuntasimme bussilla kohti Jyväskylään. Helpointa oli viettää yö hotellissa ja siittä suunnata aamulla kisoihin. Olisi nimittäin muuten ollut edessä todella aikainen herätys. Onneksi molemmat tytöistä ovat erinomaisia reissaajia. Kumpikaan ei hötkyä turhaan. Pika on oppinut rentoutumaan ja nukkumaan reissun päällä - sehän on paras tapa reissata.
 |
| Ying & Yang |
 |
| Pikan tyylinnäyte - takajalat ojossa nukkuminen |
Lauantaina kisasimme Yoyon kanssa joukkeradalla. Edustimme tällä kertaa parhaista parhainta KooKoo-99. Joukkueessamme oli valitettavasti vain kolme koirakkoa, joten jokaisella joukkueen jäsenellä oli ns. tulospakko. Ensimmäinen joukkueemme jäsen valitettavasti hyllytti radan, joten kaikki tuloksenteko paineet häipyivät sillä sekunnilla. Tavoitteeksi oli lähteä fiilistelemään rata läpi ja hakea rajoja seuraavan päivän yksilökisoja varten. Yoyo luki ohjauksia erinomaisesti, vaikka teinkin meille ei niin tyypillisiä ja vahvoja ohjauskuvioita. Nämä ohjaukset eivät ole aikanaan olleet meidän juttuja, koska en ole sisäistänyt niitä kokonaan. Nyt lähiaikoina olen ymmärtänyt kuinka hartialinjaa käyttäen saan Yoyon kääntymään niillä halutulla tavalla. Ratamme oli mielestäni hyvän vauhtinen koko ajan. Rytmin muutoksen puuttuminen puomin kontaktilla aiheutti meille kontaktivirheen, mutta sillä ei nyt ollut väliä. Olin erittäin tyytyväinen rataamme ja työskentelyymme. Päivän aikana saimme seurata monia upeita ratoja.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Lähdimme kolmannessa ryhmässä nrolla 98. Tämä tarkoitti että saimme nukkua ihan kiitettävän ajan (varsinkin kun sammuin todella nopeasti illalla) ja aamupalakin ehdittiin syödä rauhassa. Minien karsintarata oli minusta erittäin tylsä verrattuna medien ja maksien ratoihin, jotka saivat agilityhermot kutkuttelemaan halusta päästä kokeilemaan niitä. Minien karsintarata testasi koiran vauhtia ei niinkään taitoa. Tämä tarkoitti sitä, että Yoyon kanssa oli turha haaveilla kärkisijoista tai jatkopaikasta ilman kunnon riskin ottoja ja revittelyä. Siispä näitä lähdettiin hakemaan tältä radalta! Yoyon rata kulki erinomaisen hyvin ja fiilis oli todella hyvä. Eilinen ohjauskokeilu toi varmuutta tehdä samanlainen ohjaus tälle radalle, jolla sain Yoyon kääntymään tiukemmin seuraavaan kaarrokseen ja mahdollisti Yoyolle yllättävän hyvän siivekkeen ympäripyöräytyksen (meidän kauhun paikka yleensä aina). Tästä jatkettiin. Hyvä keppi syöttö. Sen jälkeen tein ohjauksen jota en muilta nähnyt. Eli oiskohan se nyt ollut back lap vai viskileikkaus ihan virallisesti sitä en muista kummalla puolella estettä olin. Yoyo lähti hyvin kiertämään siivekettä kauempaa reittiä, mutta kauhun hetken koin kun itse tönäisin estettä niin, että se liikkui. Onneksi rima pysyi ylhäällä, joten täysillä eteenpäin. Yoyo eteni suoran hyvin ja ohjautui putkeen erinomaisesti. Vielä kaksi takaakiertoa edessä päällejuoksujen kera. Yoyon vahvuus! Yleensä.... noh toiselta takaakierolta ohijuoksu ja näin ollen hyly, kun en jäänyt sitä korjailemaan. Ja voin sanoa ETTEI HARMITTANUT YHTÄÄN! Olin onneni kukkuloilla erinomaisesti suoritettusta radasta. Koira toimi ihan huippu hyvin! Saimme paljon kehuja radastamme. Poppis <3
Toivon, että aikanaan Pika tulee kulkemaan yhtä kauniisti, mutta tuhatta ja sataa vauhdin puolesta! Toivon etten saa siittäkin tällaista liian edestä ohjattavaa koiraa, joka juoksee ohjaajan vauhtia...
Loppu päivä seurailtiin sitten muiden suorituksia ja katseltiin finaalit. Maksien finaali oli todella kutkuttava ja kyllä valitettavasti tällä hetkellä maksit on se ns kuninkuusluokka agilityssä - ei sille vaan voi mitään!
Yoyon kakkoslaji viikonloppuna oli uinti. Sitä tyttö harrasti paljon ja joka kerta se oli yhtä tohkeissaan päästyään veteen.
Pikalle SM-kisat oli aika rankka rupeama ja tyttö sammui uneen ekaa kertaa niin kuin oikea pentu. Kisoissa oli hyvin tiukka seula pentujen rokotusten suhteen. Tämä oli erinomaista turvallisuutta kaikille pennuilla. Pikalta rokotuksia kysyttiin about sata kertaa! Se on niin pikku pennun näköinen vaikka ikää alkaa olla se neljä ja puoli kuukautta. Ja en kyllä tosiaan ihmetelle sen jälkeen kun tyttö leikki Xeno-sheltin kanssa. Xenolla oli ikää 3kk ja se oli Pikan kokoinen. Pikallahan on nyt mittaa huikeat 26,5 cm!
 |
| Mia -tädin sylissä oli hyvä ottaa pienet unet <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti