Lomamme toinen viikko alkoi seikkailulla Tillikkajärven kansallispuistoon (http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/tiilikkajarvi/Sivut/Default.aspx), joka on reilun 1,5 tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta. Päivävaelluksemme kesti Tillikkajärven maisemissa seitsemän tuntia kaikkine taukoineen.
Alkumatka kuljettiin metsäpolkuja ja pitkospuita pitkin. Yoyo innokkaana luontoseikkalijana tutki kaikki kivet ja kolot ja viipotti milloin missäkin menemässä. Sitä sai huhuilla tasaisin väliajoin esille jostain puskasta. Pika puolestaan nautti luonnosta ja Yoyon komentamisesta.
Metsä vaihtui erittäin kauniisiin hiekkaharjuihin. Vesipeto Yoyo oli aivan huumassa ensimmäisestä (toisesta, kolmannesta....) hiekkarannasta, jonka löysimme. Vesi oli hyvin matalaa ja Yoyo pystyi kahlailemaan pitkiä matkoja ongelmitta. Voi sitä hymyä poppiksen naamalla <3
Pika rakastui hieman upottavaan pehmeään hiekkaan! Sitä oli kiva kaivaa, siihen oli kiva upota ja sillä sai juostua aivan mieletöntä rallia! Veden suhteen Pika on huomattavasti Yoyoa epäluuloisempi, mutta kyllä neiti uskaltautui läträämään vedessä pienellä avustuksella pitkän tovin.
Jatkoimme matkaa kulkien harjun rantoja pitkin kahlaillen. Pika oli hyvin epäileväinen voiko vedessä kulkea noin ja kytisteli hyvän matkan päästä meidän muiden touhuja.
Vaelluksemme hienoin yksityiskohta oli hiekkaharjulta toiselle kulkeminen. Olimme päättäneet, että tahdomme kulkea koko harjanteen läpi ja toinen vaihtoehto olisi ollut pitkä reitti metsiä pitkin, joten päätimme kahlata yli. Tästä oli päästävä yli! Matkaa oli noin 300-400 metriä. Yoyo kävi tutkimassa pienen avustuksen kanssa reitin. Tuloksena oli, että parhaimmillaan matkan varrella oli kaulaan asti vettä. Joten ei kun yli! Tavarat järjesteltiin vähän uudelleen ja minä nappasin tytöt kainaloon. Seikkailun tuntua oli ja siittä nautittiin täysin rinnoin!
Nuotio paikalle kuljettiin taas rantoja kahlaillen. Matkalla Pikkiskin innostui kahlaamisesta (mikä lie aivopieru sille sattui ;) ). Tovin kuljettuamme pysähdyimme nuotiopaikalle eväiden kanssa. Yoyo viihdytti itseään rannan kanssa ja Pika kerjäsi makkaraa.. Tytöt saivat myös pari leikkikaveria. Yoyo innostui telmimään vedessä kahden lapsen kanssa, kun taas Pikasta lapset olivat kovin epäilyttäviä.
Matka autoa kohti alkoi vettä pitkin!
Suo alueelta löytyi lakan alkuja! Samoihin aikoihin Pikkarainen alkoi väsyä selvästi kaiken energiatankkaamisesta huolimatta. Joten Pikkis liftas hyvään kyytiin viimeiseksi pariksi kilometriksi. Voin kyllä kertoa, että kuskille tuli hiki tuon lastin kanssa. Turkki lämmitti mukavasti niskaa. Mutta taas voi vaan todeta että en halua noita pudottamaani seitsemää kiloa (ja vielä toivottavasti tippuu lisää) takaisin, kun tuo 4,4 kiloakin tuntuu jo huimasti menossa.
Illalla tein järkyttävän havainnon - aivan jäätävän kamalat rusketusrajat pohkeissa. Näitten poistamisessa menee ikuisuus, kun muutenkin rusketun niin huonosti. Onneksi ystävän häihin on vielä aikaa ja mekkokin on ostamatta niin tilanteelle voidaan tehdä kuitenkin ehkä vielä jotain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti