YKKÖNEN

Rakas pikkumustani "Pika" Amarantes Enjou täyttää tänään 1-vuotta eli ensimmäinen hurja vuosi tässä maailmassa on nyt nähty ja ainakaan itse en tätä vuotta vaihtaisi mihinkään. Pika on juuri sellainen kaveri, josta haaveilin pitkään. Rakastan tuota pientä karva(tonta)palloa koko sydämestäni.

Pika sai etukäteen synttärilahjansa. Lahjana oli koko viikonlopun kestänyt agilityvalmeenus Jenna Caloanderin opeissa eli juuri sheltille suunnattua menoa! Ja mitä meillä jäi käteen tästä valmennuksesta - SUPER paljon hyvää oppia, jolla saadaan meidän agilityä vietyä eteenpäin suurin harppauksin.

Päivä 1:
Yöunet ennen ensimmäisen päivän valmennusta olivat surkeat. Minua jännitti aivan valtavasti tämä koulutus, koska Jenna on arvostettu kouluttaja ja kisaaja ja minä olen Yoyon takia suhtautunut hieman skeptisesti hänen ohjauksiin. Uteliaisuus ja usko siihen, että hänen ohjaustyylinsä on sheltille super sopiva sai minut ilmoittautumaan mukaan ja en ole katunut hetkeäkään!
Aloitin valmennuksen kertomalla Jennalle, että me ei sitten todellakaan olla treenattu juuri mitään. Lähinnä kaahotusta esteiden läpi namikupille ja pikkaisen takaakiertoa ja valssia, mutta olimme valmis kaikkiin haasteisiin mitä vastaan tulee. Ensimmäinen tehtävä oli takaakierto keilaamalla mahdollisimman kaukaa. Me näytettiin mitä osattiin ja Pikahan kiersi esteen vaikka jäin metrien päähän kierrettävästä esteestä. Pari etupalkaa ja Pika lähti kierrolle niin että itse jäin ensimmäisen esteen vierelle. Huippu! Seuraava pätkä kaahotettiin sitten putken kauttaa eteen irtoamista ja senhän neiti osaa.
Putkijarru. Se oli seuraava haaste. Jenna kertoi miten se opetetaan ja sitten kokeiltiin. Ääneksi valitsin "rrrrrrrr...", koska yleisimmin käytetty suhina tarkoittaa meillä pikaksi "lopeta se riehuminen ja ole hilkaa!". Ensimmäinen kääntö meni hieman pitkäksi, mutta sen jälkeiset olivat supereita. Kun putkijarru alkoi toimia Jenna ehdotti, että tehdään erottelua eli putkijarru-eteneminen-putkijarru-eteneminen... Ensimmäinen eteneminen meni ylläri ylläri kääntymiseksi, mutta seuraavat erottelut onnistuivat loistavasti! Huippu pikkunen <3
Ja vielä tämän päivän treeniin saksalainen. Ensimmäiset toistot olivat Pikalle erittäin hämmentäviä, koska väsymys alkoi iskeä, joten päätimme pitää tauon. Tauon jälkeen uudet yritykset. Pika ei oikeen lämmennyt helpolle paikaltaan lähtö versiolle, joten lähdimme ottamaan vauhtia takaakierron kautta, jonka ansiosta saksalainen alkoi onnistua loistavasti. Jenna kehui Pikan ponnistus paikkoja ja ajoituksia. Pikkaisen vauhtia vielä lisää parin putken kautta ja meidän ensimmäiset saksalaiset olivat valmiit. Minä siirryin tyytyväisenä töihin ja Pika lähti KePon kanssa jäähdyttelemään.
Olisi voinut kuvitella että töistä päästyäni kotoa olisi löytynyt väsynyt pieni sheltti, mutta toisin kävi. Kotoa löytyi riehuva pikkumusta. <3

Päivä 2
Rataantutustumisesta tuli sellainen olo, että huh! Koko rata oli niin kaukana omasta mukavuusalueestani, etten edes muista milloin olisin tehnyt noin kamalaa rataa. Yoyon kanssa meillä on niin oma tyyli ja välttelemme kaiken näköistä pyörittämistä viimeiseen asti. Noh Jenna saikin neuvoa juttuja aikalailla kädestä pitäen.
Ensimmäinen pätkä oli valssausta ala Jenna eli valssimerkkausta. Tämä valssimerkkaus on musta aina näyttänyt kovin hassulta ja turhalta, mutta ilmeisesti se toimii ainakin sheltiillä kuin hirviö. Tein ensin valssit enemmän omaan tyyliini, joka tarkoitti sitä että Pikan kaarrokset levisi. Sitten kokeilin tätä niiavaa valssimerkkausta ja pikku neiti kääntyi huippu hyvi! Nuoli siivekkeitä todella hienosti ja minä vain tuijotin monttu auki :)
Seuraavaksi lähdettiin jatkamaan keilaus-treeniä. Pika lähti tänäänkin yhtä hienosti tuohon keilaukseen - kovaa ja kaukaa! Sitten merkkaus + persjättö. Pikku harjoitus minulle taas merkkaamisesta ja tämän jälkeen kohta sujui hienosti. Tästä jatkettiin rataa minun kauhu kohtaan (päällejuoksu) pyöräytys niiston kera. Päälejuoksussa sain oppitunnin sheltin logiikasta eli älä jätä tilaa ja mahdollisuutta hypätä estettä väärin päin vaan tyrkkää koira kunnolla esteen taakse. Pyöräytys tämän jälkeen sujui ihan super hienosti! Sheltti on vaan tarkoitettu pyörimään ja podengo ei. Sen voimme tässä todeta.
Seuraavaksi sitten sylikäännös. Tämän ajattelin olevan mahdoton tehtävä, mutta toisin kävi. Parin ohjaavan kerran jälkeen Pikalle riitti pieni käden liike tehtävän suorittamiseen. Tämän jälkeen pidetiin tauko.
Tauon jälkeen teimme vielä yhteen keilaus-merkkaus-persjättö-päällejuoksu-pyöritys kohdan ja hienostihan se sujui! Vielä keilausta putkeen, ihmisnuolta, irtoamista toiseen suuntaan ja back lapin perusteita.
Pika oli yllättänyt minut täysin! Se nimettiin viikonlopun yllättäjäksi meidän porukan sisällä. Olen pitänyt Pikaa vähän yksin kertaisena, kun ei se meinaa tajuta mitään perustemppuja. Mutta ei! Ei se vaan olekaan tyhmä. Jenna nimesi Pikan pikku-Einsteiniksi ja sitä se kyllä oli koko viikonlopun. Moneen kertaan minä ja Jenna ihmeteltiin Pikan suorituksia ja sain kommentin ettei uskoisi, että olette treenanneet niiin vähän ja että meidän pohjat on vaan niin hyvät ettei tämmöiset tehtävät tuota vaikeuksia Pikalle. Olen siis ollut omalla agility-filosofialtaan oikeassa! Eli ennen vuoden ikää pentu saa olla pentu ja radalla käydään vain ja ainoastaan rallaamassa hauskoja kaahotuksia ja tekniikan saa unohtaa tässä vaiheessa.
En voi kun kiittää Mia ja Hippua, joiden ansiosta tutustuin sheltin maailmaan ihan uudella tavalla ja jotka inspiroivat minua hankkimaan sheltin, Jonia (Mia) ja Hippua, joiden ansiosta ymmärsin paremmin miten Pikan kanssa tulee tehdä agilityä sekä tietenkin kasvattajaa Kirstiä, joka antoi minulle tämän upean koiran.

Onnea minun rakas PikkuKakkonen eli Pika! <3