Suuntasimme sunnuntai aamuna auton kohti Jyväskylää, jossa oli tarkoitus startata yhden hyppyradan verran (hieman hullun hommaa, mutta näinhän se oli ennen vanhaan, että startteja oli yks tai kaks). Oltiin paikalla jo agiradalle, koska halusin ettei myöhästytä mittauksesta. Ritva Herrala ei edes kaivanut mittatikkua esiin Pikan kohdalla, koska sehän on päivän selvä mini! Paljon Pika saikin päivän aikana katseita ja kommentteja koostaan. Pieni ja pippurinen neiti. Jännitys kasvoi hetki hetkeltä, kun katselin miten muut juoksivat agirataa. Hyppyrataa rakentaessa totesin radan olevan aikast'lailla passeli meille. Luukutusta ja U-putken kautta kepeille, hieman kääntämisiä, muttei montaa.
Saatiin kunnia startata lähtönumerolla 2 ja koska ykkönen oli noussut edellisellä radalla kakkosiin niin me aloitettiin hyppis. Sinne se Pikkis jäi kauniisti istumaan lähtöön kun siirryin kahden ensimmäisen esteen taakse kutsumaan. Rata starttasi hienosti ja vauhti oli sellainen, että kiirehän siinä minulle tuli. Ensimmäinen ja ainoa virhe tuli renkaalta. Pika kaahasi putkesta hirmu kyytiä renkaan ohi. Olin vielä suunnitellut mahdollista puolen vaihtoa, mutta sitä en tehnyt (jostain kumman syystä). Seuraava kaarros hieman venähti pitkäksi, mutta se ei meitä haittaa tässä vaiheessa. Keppien aloitus hieman epävarma, mutta kun kepit lähti sujumaan niin ne sujui hyvin. Ja eikun täysillä maalia kohti. Ihanneajan alle päästiin juuria ja juuri ja se kertoo vaan siittä, että asioiden korjaamiseen radalla menee tuhottoman kauan (samoin keppien miettimiseen).
Tällä suorituksella päästiin heti ekoissa kisoissa PiKan kanssa palkinnoille. Pikkis otti kaiken irti palkintopallille menosta, vuorotellen se hyppi ilmaan ja yritti purra minua lahkeesta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti