HuPu

Lauantaina käytiin HuPulla kisaamassa. Koko aamun odotin, että kello tulisi jo niin paljon, että voitaisiin suunnata kisapaikkaa kohden. Kun pääsimme kisapaikalle, ilmoittauduin ja tässä vaiheessa (50min ennen rataantutustumisaikaa) meidän hyppis oli jo rakennus vaiheessa. Jännitys ja paniikki iski saman tien. Onneksi Alpo oli mukana ja lähti lämmittelemään Pikaa niin minä sain katsella radan rakennusta ja tutustua rauhassa rataan.
Rata oli profiililtaan hyvin helppo. Paitsi kepeille lähestymiskulma. Päätin ottaa keppien alkuun ja loppuun riskin ja lopun suhteen se kannatti! Ensimmäistä kertaa tein keppien päähän valssin ja voin sanoa, että se ylpeyden tunne noista Pikan kepeistä kasvoi kerralla. Neiti pujotteli hyvällä rytmillä loppuun asti ilman epävarmuutta. Keppien aloitus häiriöityi, kun Pika päätti tsekata tuomarin. Kehityskaari on nyt nuorelle koiralle tyypillisessä kohtaa noiden keppien kanssa. Eli ne kusee kisoissa, mutta ei treeneissä. Kaikin puolin olin meidän rataan erittäin tyytyväinen! Alla ratakuva sekä video (laatu ei ihan paras, mutta ei anneta sen haitata).

Kisat inspiroivat lähtemään treenaamaan heti maanataina. Ostin treenit ACElle. Pitihän se käydä testaamassa mitä ACElle kuuluu kaiken tämän kuohutuksen keskellä ja kyllähän tuo aikamoista nuoleskeua oli. Ei suoranaista kritiikkiä kertaakaan vaikka kritisoin itse itseäni aiheesta. 

Treeneissä olin kaikin puolin tyytyväinen Pikan tekemisiin. Kepeillä sain irrota useampien metrien päähän ja silti Pika kepitti keskittyneesti loppuun asti. Nyt vaan treeniä lisää niin kehitytään eteenpäin!