Onnistumisia, oppimista ja lihashuoltoa!

Aloitetaan blogiteksti tuosta lihashuollosta, koska se on tärkein osa agilityn harrastamista! Eihän sukeltaja voi mennä rikkinäisillä välineillä sukeltamaan tai hiihtäjä väärin voidelluilla suksilla. Agilitayä ei voi myöskään harrastaa huonosti huolletulla koiralla (vaikkakaan koira ei ole samanlainen väline kuin esim. sukset).
Piira oli käymässä taas Kuopiossa ja molemmat tytöt pääsi osteopaatin aina niin taitaviin käsiin. Yoyon hoito oli enismmäistä kertaa helppo nakki eikä pieniä kireyksiä lukuun ottamatta poppiksella ollut oikeastaan mitään moitittavaa. Huoh! Kotikoiran elämä sopii tuolle koiralle kuin nenä päähän ja tällä linjalla jatketaan. Yoyohan on erittäin pieni mini vaikka se ei siltä näytäkkään. Se on vain 27cm korkea, joten se joutuu hyppäämään lähes aina säkäkorkeutensa yli. Me jatkossakin käydään aina silloin tällöin hömpsäämässä aksaa, mutta tosissaan me ei sitä enää tehdä.
Pikan kuntoa osasinkin jo povata huonoksi käyttäytymisen ja hieronnan kautta. Noh. Pika on liukastellut paljon näiden jäisten kelien aikana, kaatui suht hurjati Jennan valkassa pari viikkoa sitten ja ei se nyt muutenkaan ole mikään kehon hallinnan kuningas, joten se kompuroi milloin missäkin. Taka osa oli ihan lukossa ja sitä kautta vino. Etuosa oli varsinkin vasemman lavan kohdalta lähes täysin liikkumaton samoin ranka. Piiran ihmekädet aukoivat lukossa olevan kropan, jonka jälkeen tarkastettiin Pikan lihasvoima. Vasemmassa etuosassa se oli aika olematon, joten iso kasa jumppaohjeita kotiin viemisesksi sekä vähintään kuukauden agilitytauko, jotta kroppa tottuu uuteen oikeaan asentoon sekä lihakset palautuvat ja vahvistuvat.

Tähän samaan tekisi mieli paasta agilitystä vaikka ja mitä vaikka se kuinka on rakas harrastus myös itselleni. Maltti on siinä kuitenkin suuri valtti, koska pitää muistaa että moni koira vetää täpöllä vaikka kuinka huonossa kunnossa. Mutta ehkä paasaan tästä myöhemmin (jälleen kerran uudelleen).

Kaksi viikkoa ennen tätä me käytiin Pikan kanssa aivan loistavassa Jenna Caloanderin koulutuksessa. Ekana päivänä videokamerasta unohtui muisikortti kotiin, joten kuvamateriaalia ei ole tarjolla...

Päivä 1:

1-4: Pika hakee erinomaisesti merkkaukset. Kakkoselle merkkaus ja pakkovalssi, sen jälkeen hanat auki. Nelos putkella ääntä.
6: Sijoitu lähelle ensimmäistä keppiä ja "pakota" koira kepeille. Yllätyin suuresti, että tällä keppien viennillä kepit sujuivat täyellisesti!
7: Vie kaumpaa reittiä takaakierrolle. Tällöin koira saa luukuttaa kasi esteelle täysillä. (Tehtiin tämä myös niistolla siivekkeen ympäri ja back lapillä ja molemmat toimivat hyvin)
9: Pakkovalssilla koira pitempää reittiä kympille niin koira saa taas luukuttaa täysillä. (kokeiltiin myös niistoa ja jonkun näköistä jarrutusta tuonne kauempaan reittiin)
11-13: Jalkojen käytön tärkeys noissa työnnöissä korostui
16-17: Valssi tuonne esteiden väliin tiukasti

Pikan kanssa tehtiin vain tuohon esteelle 19. koska puomi ei ole vielä niin varma, että lähtisin tuossa tilanteessa sitä suorittamaan. Pika sai paljon kehuja käännöksistään ja siittä kuinka se hallitsee kroppansa ja kokoaa itsensä hyppyihin oikein. Fiksuksikin tuota taidettiin kehaista vaikka mitään näistä taidoista ei kotona näy ;)
Tällä radalla tapahtui se Pikan paha kaatuminen. Tuolla esteellä nro 8. Onneksi hoito on nyt siihen saatu ja kuntoutus aloitetaan heti miten.

Päivä 2:

Nyt oli video kamera mukana, joten videomateriaalia löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=l9cSwyzAkDQ&list=UU_bw_qpuj_a2nWy_sF1436g

1-2: Pakkovalssi
3: Sylivekki (vai onkohan se oikea nimitys ohjaukselle -videolta näkyy ohjaus). Kokeilin myös tuota kaumpaa reittiä, mutta eteneminen esteelle viis oli sahaavaa)
5-7: Etene rohkeasti ja käy kääntämässä jumppaamalla esteelle nro 7
10: Harjoittele kädellä vienti kepeille
13-17: Etene rohkeasti niin koira pääsee luukuttamaan
18: Nakkaa koira ja siirry esteen 19 taakse päällejuoksuun
19-18: Takaakierto. Oikea aikaisuus tärkeää!
Pitemmälle ei sitten taas päästy, mutta olipahn tuossakin tekemistä.

Antoisa koulutus, jossa opin todella paljon Pikasta ja siittä kuinka se toimii radalla. Silmät aukesivat kertaheitolla. Ja jos Jenna sanoo, että koira olisi periaatteessa valmis jopa kolmosiin niin kai sitä voi olla tyytyväinen siihen mitä ollaan tällä vähällä treenimäärällä tehty. Hyvät pohjat on kaiken A ja O. Ne eivät vaadi älyttömiä määriä treeniä, joten eihän treenata liikaa koiriamme? Eihän?

Agilityä!

Ollaamme vähän käyty kisaamassa ja treenaamassa, vaikka blogi on hiljaisempi.


Ensin Acen kisat, joista tulokseksi paperille pari hylkyä, mutta loistavaa kehitystä havaittavissa!

Sitten tämän päivän Elisa Hietalon valmennus. Youtube näyttää kyllä videot tooosi surkealla laadulla, mutta ei voi mitään.

HuPu

Lauantaina käytiin HuPulla kisaamassa. Koko aamun odotin, että kello tulisi jo niin paljon, että voitaisiin suunnata kisapaikkaa kohden. Kun pääsimme kisapaikalle, ilmoittauduin ja tässä vaiheessa (50min ennen rataantutustumisaikaa) meidän hyppis oli jo rakennus vaiheessa. Jännitys ja paniikki iski saman tien. Onneksi Alpo oli mukana ja lähti lämmittelemään Pikaa niin minä sain katsella radan rakennusta ja tutustua rauhassa rataan.
Rata oli profiililtaan hyvin helppo. Paitsi kepeille lähestymiskulma. Päätin ottaa keppien alkuun ja loppuun riskin ja lopun suhteen se kannatti! Ensimmäistä kertaa tein keppien päähän valssin ja voin sanoa, että se ylpeyden tunne noista Pikan kepeistä kasvoi kerralla. Neiti pujotteli hyvällä rytmillä loppuun asti ilman epävarmuutta. Keppien aloitus häiriöityi, kun Pika päätti tsekata tuomarin. Kehityskaari on nyt nuorelle koiralle tyypillisessä kohtaa noiden keppien kanssa. Eli ne kusee kisoissa, mutta ei treeneissä. Kaikin puolin olin meidän rataan erittäin tyytyväinen! Alla ratakuva sekä video (laatu ei ihan paras, mutta ei anneta sen haitata).

Kisat inspiroivat lähtemään treenaamaan heti maanataina. Ostin treenit ACElle. Pitihän se käydä testaamassa mitä ACElle kuuluu kaiken tämän kuohutuksen keskellä ja kyllähän tuo aikamoista nuoleskeua oli. Ei suoranaista kritiikkiä kertaakaan vaikka kritisoin itse itseäni aiheesta. 

Treeneissä olin kaikin puolin tyytyväinen Pikan tekemisiin. Kepeillä sain irrota useampien metrien päähän ja silti Pika kepitti keskittyneesti loppuun asti. Nyt vaan treeniä lisää niin kehitytään eteenpäin!

SM-kisarata treenissä

Tässä meidän viime sunnuntain treeni Elisan valkassa. Jos minulle ei olisi kerrottu radan olevan SM-kisarata en olisi arvannut sen olevan sellainen.

Ohjaukset:
2-4: Ajatuksenani oli tehdä valsi esteelle 2 ja lähteä liikkeelle vauhdilla tekemään persjättö renkaan ja putken väliin. Tiesin ohjauksessa olevan riskinsä, koska Pika on ollut hieman tuulella käyvä renkaan kanssa. Eipä ohjaus onnistunutkaan niin juurikin renkaan takia. Persjättö tekee renkaalle liian voimakkaan liikkeen ja halu juosta sen ohi kasvaa Pikalla liian suureksi. Päädyin valssaamaan myös esteelle kolme, jolloin renkaan sai ohjattua rauhassa. Onnistuminen!

5-7: Siis Pikalla on aivan huikeat kepit!!! Tein jyrkän takanaleikkauksen kepeille ja aloin irtautumaan ajoissa seuraavaa estettä kohti. Pika pujotteli erinomaisella vauhdilla ja keskittymisellä kepit loppuun asti (pari kertaa oli palkka keppien päässä). Kyllä tuo ns. ACEn tapa on paras tapa opettaa kepit koiralle niin että niistä tulee itsenäiset ja varmat!

9: Tämä este meinasi tuotta Pikalle hankaluuksia. Pika on tällä hetkellä toodella herkkä ohjattava ja reagoi pieniinkin liikkeisiin. Sheltti mikä sheltti. Kokeilin saksalaista ja persjättöä esteelle, mutta niiden ajoittaminen oikeaksi oli haastavaa. Joten päädyimme Elisan kanssa, että valssi olisi toimivin ohjaus Pikalle. Valsilla ohjaus onnistui kun vettävaan.

11-12: Oli turha haaveilla kilpajuoksusta suorassa putkessa, joten leiröin putken ja juoksin suoraa 12 suuaukolle. Nappi suoritus (tosin pari kertaa tuli kunnon putkilukko ja haukuimme putken suuta varmaan useamman minuutin ajan ennen sinne sujahtamista).

14: Niisto. Lupaan treenata tehostetusti näitä talven aikana!

18: Vein esteen toista puolta kun kuvan viiva näyttää, jolloin vauhti pysyi tasaisena ja käännöksestä tuli tiukkaakin tiukempi.

Nyt kun saadaan meidän A ja puomi kuntoon meitä ei pidättele mikään ;)

Muutoksia

Syksy on muuttunut täällä nopeasti talveksi. Me olemme muuttaneet omaan rivariin. Koirat (ja koko muu poppoo) rakastavat uutta kotiamme ja sen ympäristöä.

 

Osteopaatti

Molemmat tytöt pääsivät viime viikolla osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn. Kyllä oli taas tarpeen!

Pika hoidettiin ensin (vaikka itse olin eniten hoidon tarpeessa, kun edellisenä päivänä olin niksauttanut selkäni todella pahasti ja olin saikulla kulkien kaksin kerroin köpöttäen kuin vanha papparainen). Pikalla oli lanne kireä ja kaikki vatsapoulen kalvot pinkeitä. Mutta helpotukseksi Pika ei ollut vino!! Etuosa oli sitten hmm.. katastrofi... Eli parit kuperkeikat, mitkä neiti on tehnyt tässä puolen vuoden aikana olivat tehneet pahojaan. Lapa ja niska tukossa! Noh onneksi Piira sai hoidettua Pikan kuntoon. Treeniksi tuli nopeaa ravia ja ravia ympyrässä, jotta saadaan aktivoitua selkää ja ravia kunnolla. Pikalla kun ei mikään ihanne rakenne ole - neliö mikä neliö, lyhyine selkineen.

Varsinaista saikkua Pika ei saanut, mutta pidetään nyt parin viikon tauko agilitystä. Muutenkin koitetaan ottaa vähän rauhallisemmin, mutta tää rauhallisuus alkaa jo ärsyttää shelttiä. Pika alkaa vetää kohta pitkin seiniä vaikka kuinka muuten aktivoisi.

Yoyon tilanne oli yllättävän hyvä Yoyoksi! Yoyo ei ollut myöskään vino, kun yleensä se on ollut banaani mennessään Piiran käsittelyyn. Vasemmassa lonkassa oli kuitenkin paha lukko, joka jäykisti koko jalkaa ja on varmaan aiheuttanut jalan kramppailun ja rasituksen jälkeisen ajoittaisen kolmijalkaisuuden. Tämä lukko on luultavasti tullut kivikoilla rymyämisestä uinnin aikaan. Ei oo nimittäin aina ollut se kovin kaunista katsottavaa. Vasemman takajalan lukko kompensoi ymmärrettävästi oikeaan etuosaan, joten siellä kireyksiä, mutta ei sen suurempia. Yoyo jatkaa elämäänsä miten ollaan eletty (tosin kallio kiipeilyt jää pois) eli agilityä silloin tällöin ja muuten eletään täysillä. Agilityn vähetäminen on sopinut Yoyolle loistavasti.

Olen tässä jonkun aikaa miettinyt, että meiltä löytyy hävyttömän paljon sheltinkarvapalloja pitkin kämppää. Furmis on ollut lainassa ystävällä, mutta eilen sain sen takaisin ja tänään tartuin tuumasta toimeen. Testasin kevyesti lähteekö Pikasta karvaa. Noh lähtihän siittä!!!

 

Sirkus

Viime lauantaina käytiin molempien tyttöjen kanssa kisaamassa Varkaudessa. Näistä kisoista jäi jälkipolvillekin kerrottavaa vaikka ei hyvien tulosten osalta.

Pika:
Ykkösten hyppäri oli tällä kertaa ensi silmäykseltä helpohko, mutta... Savioja oli kyllä keksinyt sellaiset källit estekulmiin, että tiesin ettei meillä ole mitään mahiksia selvitä radasta ilman virheitä. Vaikka Pika alkaa sinäänsä olla estevarma niin tällä hetkellä meillä on päällä perus sheltti vaihe päällä eli ollaan hyvin ohjaajassa kiinni ja ohjaajan liikkeelle herkkiä. Radan alku oli yhtä kaarta, joten ensimmäinen virheemme tuli esteellä kolme, kun Pika juoksi esteen ohi tohkeissaan minun perään. En jäänyt korjailemaan virhettä vaan fiilistelimme eteenpäin. Samanlainen virhe tuli toistamiseen ja keppien aloitus ei ollut täysin tyylipuhdas, mutta hauskaa ja vauhtia meillä piisasi. Rengas onnistui tällä kertaa hienosti vaikka vauhti putkesta oli aikalailla sama kuin viime kisoissa.

Pikan radan jälkeen siirryimme odottamaan kolmosten alkua mummoni luo, joka asuu suht lähellä kisapaikkaa.

Yoyo hyppyrata:
Kolmosluokan hyppäri oli pienellä pyörityksellä höystetty perushyppäri. Ei mitään ihmeellistä radan osalta siis. Noh Yoyo päätti sitten järjestää shown! Enpä ole tällaista Yoyo nähnyt radalla aikoihin! Ensinnäkin Yoyo karkasi lähdöstä keskari pystyssä ja hymy huulilla. Tämän jälkeen Yoyo päätti sitten sinkoilla iiihan omia reittejään radan maalia kohti. Kolme karkaamista omille teilleen ja keppisekoilulla höystetty hassun hauska katastrofi oli kyllä toodella hauska meille molemmille :) Radan jälkeen Yoyo sai palkan ja päätti syödä samalla minun käden eli iso vekki sormeen muistoksi tästä radasta.

Ruokkis mummon luona, koska jätimme keskimmäisen radan välistä. En nähnyt alun perin tarvetta juoksuttaa Yoyoa kolmen radan verran, koska päivä oli muutenkin pitkä.

Yoyon agilityrata:
Hyppyrata oli aivan kaaamean oloinen rata. Juuri sellainen joka motivoi minua tekemään hommat täysillä ja näyttämään että me pystytään tähän. Tosin jos Yoyon vire olisi samanlainen kuin hyppärillä rata olisi täysi katastrofi. Mutta! Yoyo oli aivan eri koira! Sama hymy oli toki naamalla, mutta keskittyminen oli mahtava.Runtattiin vaikeahko rata läpi asenteella läpi! Kaikki neljä kontaktia (puomi x2, keinu ja A) onnistuivat hirmu hyvin, mutta vikalta esteeltä kielto. Tuomari oli tehnyt sellaisen källi kulman, että kun vähän jäi jälkeen niin este oli haastava hakea oikein.
Noh palkintoja ei tullut, mutta sitäkin parempi mieli jäi kisoista!